Johdanto Schumann-resonanssiin erittäin matalataajuisten sähkömagneettisten resonanssien perheenä Maa-ionosfääri-ontelossa sekä mittausrajoihin, jotka ovat olennaisia live-kaavioita tulkittaessa.
Mitä Schumann-resonanssit todella ovat
Schumann-resonanssit ovat Maan pinnan ja alemman ionosfäärin muodostaman luonnollisen ontelon maailmanlaajuisia sähkömagneettisia resonansseja. Niitä virittävät pääasiassa salamat. Ensimmäinen moodi havaitaan yleensä lähellä 7.8 Hz:ä ja korkeammat huiput sen yläpuolella, mutta tarkka taajuus, leveys ja amplitudi vaihtelevat etenemisolosuhteiden, paikallisen ajan ja ukkosmyrskyjen maailmanlaajuisen jakauman mukaan.
Taajuus, amplitudi, Q ja spektrogrammi
Taajuus kertoo spektrihuipun sijainnin. Amplitudi kuvaa kalibroidun signaalin suuruutta. Viivanleveys kuvaa resonanssin leveyttä, ja Q suhteuttaa keskitaajuuden tähän leveyteen. Spektrogrammin väri ilman kalibrointia voi kuvata suhteellista intensiteettiä, mutta se ei automaattisesti ole mittaus pT- tai pT/sqrtHz-yksiköissä. Nämä suureet ovat fyysisesti erilaisia eikä niitä saa käyttää keskenään vaihdettavina.
Mitä voidaan ja mitä ei voida päätellä
Spektrimuutokset voivat sisältää tietoa salamoinnista, Maa-ionosfääri-ontelon olosuhteista ja paikallisen mittauksen laadusta. Ne eivät yksin osoita vaikutuksia terveyteen, mielialaan, tietoisuuteen tai tiettyyn henkilökohtaiseen kokemukseen. GeoLira erottaa fyysiset mittaukset, johdetun analyysin ja omat indeksit, eikä ulkoista Near Live -lähdettä esitetä kaikkien F1-F4-moodien täydellisenä kalibroituna mittauksena.